15.8.2011

Lankatuliaisia Virosta

Sisareni käväisi Pohjois-Virossa,ja käytti osan aikaansa etsimällä siskolle lankaa :) Itse hän ei käsitöitä juurikaan tee,vaikka koulutettu pukuompelija onkin ensimmäiseltä ammatiltaan.. 




Tällä yrityksellä on kuulemma liike myös Tallinnassa,täytyypä käydä nettisivuilla...

Tällaisia ihanuuksia sieltä sain:


Punaiset langat 100g:n vyyhdeissä,kyllä näistä jonkinlaiset huivit varmasti saa...


Luonnonvalkoista on n.262 g. Tästä neulon kyseiselle sisarelle huivin,kunhan löydän helpon,mutta näyttävän mallin...

Tulipa mieleeni yksi tarina,liittyen sisareeni ja käsitöihin... Minä kävin kansalaiskoulun 7.ja 8.luokan Puotinharjun koulussa,ja käsityöopettajani taisi inhota minua... Olin nimittäin onneton käsitöiden tekijä,numero oli jo kansakoulussa ollut aina 5... Kiinnostus tasan nolla,ja osittain tahallanikin tein hassuja hommeleita ja pilasin koulun kankaita ja lankoja. Opettajan oli tapana sanoa,että minä tein pelkkiä patalappuja,tosin niissä saatoi olla lahkeetkin,mutta olivat silti patalappuja :)

Kun kahden vuoden taistelun jälkeen lähdin koulusta pois,seuraavana sykdynä sisareni aloitti samassa koulussa 7:nen luokan,ja kun opettaja näki nimilistassa tutunoloisen sukunimen,oli hän suorastaan kauhistuneena kiljahtanut:"et kai sinä vain ole Sirpan sisko?" :) Hih,hih,voi ope-parkaa!

Seuraavat kaksi vuotta olivat sitten menneet päivitellessä sisarusten erilaisuutta,siskollani kun oli aina käsitöissä täysi kymppi! Näin se menee,samaa sukua,mutta eri maata :)

Nykyään sisareni ei siis tee käsitöitä,hän keskittyy kokkaamiseen ja minä hoitelen käsityöpuolen...

Sellainen tarina,ja nyt tulee päivän luuseri-osasto :( Olen tällä päivämäärällä ilmoittanut keskeyttäväni KyJyn.... Ei vain voimat riitä nyt sellaiseen rypistykseen,ja haluan pitää sen takaportin,että voin tehdä mitä milloinkin sattuu huvittamaan. Varmasti teen suurimman osan aloitetuista valmiiksi,mutta osa saattaa päätyä ufoiksi.... Jonkun verran täytyy saada perinteisiä joululahjoja eli sukkia tehdyksi,ja niitä ei enää aloitetuissa ollut... Huonosti suunniteltu siis...Mutta en halua että neulomisesta tulee pakkopullaa,siinä täytyy olla myös impulsiivisuutta ja tekemisen riemua!

Arvonta-postauksen laitan vielä illalla,nyt käyn haistelemaan Viron lankoja ja suunnittelemaan,mitä niistä tulee...

Maanantai on mahdollisuuksia täynnä,ystävät!


16 kommenttia:

  1. Ihania lankoja olet kyllä saanut. Itsellä on myös hiukan pakkopullaa tuo neulonta.. luulenpa et KyJyt jää haaveeksi kun alkaa kansalaisopiston piirit pyörimään! Mutta ei pidä ottaa liian vakavasti.... elämässä on niin paljon muutakin!

    VastaaPoista
  2. Hienoja lankoja, noista saa vaikka mitä kivaa.

    Minä en tykkää osallistua noihin KYJYihin ja muihin, koska ottaisin ne liian tosissani ja hermoilisin vain kun en saa tehdä mitä haluan. Harrastuksen pitä olla stressiä vähentävää eikä lisäävää :)

    VastaaPoista
  3. Kivat tuliaiset! En minäkään suunnitellut kyjyä hyvin mutta siksi piti osallistua vielä sukkasatoonkin :) Ja voihan se olla ettei kaikkia töitä ehdi tekemään mutta eipä siitä kukaan sakota...

    VastaaPoista
  4. Kivat tuliaiset siskosi toi! Ja kiitos linkkivinkistä:)
    Mie yritän tuon Kyjyn saada läpi, Kyhinkin puristin väkisin... Kysyssä onneks aikaa neuloa jouluun asti ja miulla aika monet sukat, patalaput sun muut pikkuiset. Täytyy silti sannoo, että kyllä nuo hommat tuolla takaraivossa jyskyttää...

    VastaaPoista
  5. Kyhyt ja Kyjyt ovat hienoja juttuja, mutta stressiksi ja pakkopullaksi ei pidä mennä. Voithan silti jatkaa käsitöiden tekemistä ihan omaksi iloksesi. Jännä kertomus sinusta ja siskostasi. Siskoni Auli muistelee, ettei koskaan lapsena ollut kiinnostunut käsitöistä, nyt hän on käsityönopettaja ja vielä ilokseen tekee käsitöitä. Minä taas tein ihan vapaaehtoisesti käsitöitä mutta nyt ei oikein vain aika riitä. Tai mikä on. Voimat ja aika menee muuhun.

    VastaaPoista
  6. Kivat langat ja hauska tarina :) Kummasti se vaan muuttuu ihminen matkan varrella :)

    VastaaPoista
  7. Ihania lankoja..itsehän olen vielä loppuviikosta matkaamassa Tallinnaan, joten saa nähdä,josko sieltä tarttuu mukaan jotain yhtä ihanaa :)

    VastaaPoista
  8. Kivoja tuliaisin sait. Upeita punaisia! Niin se menee, joskus ei vaan jaksa. Onneksi en itse tullut Kyjyyn koska tiesin, että ei olisi hyvin käynyt siinä. No nyt sitten saat vaan nautiskella käsitöiden kanssa!

    VastaaPoista
  9. Hienoja lankoja olet saanut.
    Minä en ole osallistunut aikaisemmin mihinkään "kyjyilyihin" tms koska en halua ahdistua niiden aikatauluista. Nyt ilmoittauduin sukkasatoon koska siinä saa tehdä sukkia tai vastaavia senverran kuin ehtii tai viitsii. Yhet tai muutamat huovutetut tossut on suunnitelmissa ja ehkä tavissukkia myös.

    VastaaPoista
  10. Hienoja, ihania lankoja <3.

    Mulla jäi kyhäilyssä tekemässä muutama työ kesken. Ja onneksi en lähtenyt tuohon kyjyyn mukaan :D. Kyllähän se toisaalta olisi ollut kiva haastaa itsensä taas, ja pettyä, kun en olisi kaikkea saanut valmiiksi..

    Ja ehkä osaltaan tuo KYH sai minut jättämään neulonta yms. taka-alalle.

    VastaaPoista
  11. On se kiva, että saa matkatuliaisiksi lankaa! Kävin muuten kesällä tuossa Jolleri käsitöökamber-liikkeessä, Tallinnan vanhassakaupungissa. Pieni kiva lankakauppa, ostin sieltä Rosarios maissilankaa, myös virolaisen villalangan valikoima oli laaja.
    Olin myös koulussa aika kömpelö käsitöissä, innostus heräsi n. 15-vuotiaana ja sitten se olikin menoa...

    VastaaPoista
  12. Naminami noita punaisia lankoja :)

    VastaaPoista
  13. Houkuttelevan näköiset tuliaiset, täälläkin ruudun takana alkaa sormet syyhyämään... ;)

    VastaaPoista
  14. Enpä ole tuohon lankakauppaan koskaan osunut. Täytyy ottaa tavoitteeksi seuraavalla reissulla.

    Rohkea päätös jättää homma kesken. Mä olen niin hullu, että kaikkeen täytyy imoittautua.

    Sinulle on blogissani yllätys :-)

    VastaaPoista
  15. Langat ovat kauniita! Meilläkin on käsityöintoilu siskon kanssa aivan eri luokkaa. Siskon omien sanojen mukaan patonki on korskeinta, jonka hän saa omilla käsillään aikaiseksi :D Minä taas olin varma aina yliopiston alkuun asti siitä, etteivät käsityöt ole lainkaan minun juttuni, sitten hurahdin. Hauska miten sitä asiat muuttuvat ajan myötä!

    Minusta jo pelkkä yritys on hatunnoston arvoinen tuossa kyjyssä. Minulle on sula mahdottomuus tehdä montaa eri työtä yhtä aikaa, jäävät kaikki vain kesken. Siksi en ole noihin koskaan edes ajatellut ottavani osaa. Muiden kyvykkyys tuolla saralla tuntuukin aina yhtä mykistävältä!

    VastaaPoista