Isän kädenjälkiä

Ihastellessani Aulin kaunista kanavatyötä muistin yht'äkkiä,että isäni alkoi nelikymppisenä tehdä kanavatöitä,ja ehti tehdä monta kaunista taulua ennen kuolemaansa vain 57-vuotiaana. Ei mitenkään yleistä puuhaa varmaan miehillä,mutta minun mielestäni se ei ollut mitenkään kummallista,isä teki käsillään kaikenlaista...

Sain isältäni sen ihka ensimmäisen taulun,ja takaa löytyy tällainen omistuskirjoitus:

Tekstikin on jo ajan haalistama,onhan sen kirjoittamisesta kulunut jo 35 v.  Vanhin tyttäreni siis saa tämän viimeistään siinä vaiheessa kun minusta aika jättää,vielä tällainen "perintö" ei nuorta naista kiinnostakaan.

Taulu on mielestäni kaunis,ja arvoa lisää se,että sen on tehnyt isäni,joka poistui jo v.-93. Näin vanhemmiten sitä alkaa miettiä vanhempiaan,joita ei saanut pitää kovinkaan kauan. Äitini kuoli jo v.-81,vain 42-vuotiaana. Vanhusten parissa työskennellessä miettii usein,että millaista olisi hoitaa omia,iäkkäitä vanhempiaan.

Tällainen nostalgiapläjäys tällä kertaa,jatkoa ehkä luvassa,kunhan saan kuvattua sisarusteni isän tekemät taulut.