21.6.2011

Isän kädenjälkiä

Ihastellessani Aulin kaunista kanavatyötä muistin yht'äkkiä,että isäni alkoi nelikymppisenä tehdä kanavatöitä,ja ehti tehdä monta kaunista taulua ennen kuolemaansa vain 57-vuotiaana. Ei mitenkään yleistä puuhaa varmaan miehillä,mutta minun mielestäni se ei ollut mitenkään kummallista,isä teki käsillään kaikenlaista...

Sain isältäni sen ihka ensimmäisen taulun,ja takaa löytyy tällainen omistuskirjoitus:


Tekstikin on jo ajan haalistama,onhan sen kirjoittamisesta kulunut jo 35 v.  Vanhin tyttäreni siis saa tämän viimeistään siinä vaiheessa kun minusta aika jättää,vielä tällainen "perintö" ei nuorta naista kiinnostakaan.



Taulu on mielestäni kaunis,ja arvoa lisää se,että sen on tehnyt isäni,joka poistui jo v.-93. Näin vanhemmiten sitä alkaa miettiä vanhempiaan,joita ei saanut pitää kovinkaan kauan. Äitini kuoli jo v.-81,vain 42-vuotiaana. Vanhusten parissa työskennellessä miettii usein,että millaista olisi hoitaa omia,iäkkäitä vanhempiaan.

Tällainen nostalgiapläjäys tällä kertaa,jatkoa ehkä luvassa,kunhan saan kuvattua sisarusteni isän tekemät taulut.

13 kommenttia:

  1. Mielenkkintoina tarina tämäkin, kiva, että kanavatyöni kirvoitti sinussa tämän muiston. Minunkin molemmat vanhempani ovat kuolleet ja ihan samaa olen ajatellut. Millaista olisi ollut , jos he olisivat eläneet kauemmin. Isän kuolema tuli niin varhain ja omina kiireisimpinä vuosinasi, että olisin häneen varmaan jollakin tavlla saanut paremmin tutustua jos olisin saanut viettää aikaa hänen kansssaan sitten kun lapset ovat tulleet isoiksi.

    VastaaPoista
  2. kaunis on taulu kuin myös tarina siitä :)

    VastaaPoista
  3. Kaunis taulu :) Hienoa että isäsi on tehnyt sinulle noin kauniin muiston.

    VastaaPoista
  4. Hei tulin käymään luonasi. Onnittelut työtä. Rakastan sitä. En seuraa sinua.
    http://pattyschi.blogspot.com/
    Nyt odotan vierailun.

    VastaaPoista
  5. Kaunis taulu ja tarina! Me saimme juuri mieheni mummun kuoltua yhden isohko kanavatyön, jonka tämä mummu oli tehnyt. En ole sille toistaiseksi löytänyt paikkaa seinältä ja nyt pähkäilenkin, voisiko siitä kenties tehdä jotain muuta...

    VastaaPoista
  6. Mukava tarina ja arvokas muisto.

    Minun isäni neuloi...

    VastaaPoista
  7. Äitini on tehnyt Olavinlinnasta tuollaisen samanhenkisen taulun.. On ne tärkeitä tuollaiset muistot ja kivasti on isäsi kirjoittanut taulun taakse :)

    VastaaPoista
  8. Voi, kuinka kaunis tarina taulullasi, tosi arvokas muisto.

    VastaaPoista
  9. Kaunis, niin suomalainen,sopii juhannukseen! Ihana, korvaamaton muisto. Minunkin isä on kuollut nuorena 58v

    VastaaPoista
  10. Ihana muisto, kaunis työ ja upea omistuskirjoitus. Arvokas lahja!

    VastaaPoista